ProZ.com translation contests »
7th ProZ.com Translation Contest: "Sports" » English to Finnish » Entry by Antti Nyrhinen

Source text in English

Translation by Antti Nyrhinen (#6026)

Winters used to be cold in England. We, my parents especially, spent them watching the wrestling. The wrestling they watched on their black-and-white television sets on Saturday afternoons represented a brief intrusion of life and colour in their otherwise monochrome lives. Their work overalls were faded, the sofa cover—unchanged for years—was faded, their memories of the people they had been before coming to England were fading too. My parents, their whole generation, treadmilled away the best years of their lives toiling in factories for shoddy paypackets. A life of drudgery, of deformed spines, of chronic arthritis, of severed hands. They bit their lips and put up with the pain. They had no option but to. In their minds they tried to switch off—to ignore the slights of co-workers, not to bridle against the glib cackling of foremen, and, in the case of Indian women, not to fret when they were slapped about by their husbands. Put up with the pain, they told themselves, deal with the pain—the shooting pains up the arms, the corroded hip joints, the back seizures from leaning over sewing machines for too many years, the callused knuckles from handwashing clothes, the rheumy knees from scrubbing the kitchen floor with their husbands' used underpants.

When my parents sat down to watch the wrestling on Saturday afternoons, milky cardamon tea in hand, they wanted to be enter­tained, they wanted a laugh. But they also wanted the good guy, just for once, to triumph over the bad guy. They wanted the swaggering, braying bully to get his come-uppance. They prayed for the nice guy, lying there on the canvas, trapped in a double-finger interlock or clutching his kidneys in agony, not to submit. If only he could hold out just a bit longer, bear the pain, last the course. If only he did these things, chances were, wrestling being what it was, that he would triumph. It was only a qualified victory, however. You'd see the winner, exhausted, barely able to wave to the crowd. The triumph was mainly one of survival.
Talvet Englannissa olivat kylmiä. Perheenjäseneni, erityisesti vanhempani, viettivät talvet katsoen painia televisiosta. Heidän lauantai-iltapäivisin mustavalkotelevisiosta katsomansa painiottelut toivat heidän muuten värittömään arkeensa hetkeksi väriä ja elämää. Heidän työhaalarinsa olivat haalistuneet, heidän vuosia käytössä olleet sohvanpäällisensä olivat haalistuneet - jopa heidän muistonsa siitä, keitä he olivat ennen Englantiin muuttoaan olleet, olivat haalistumassa. Vanhempieni sukupolvi hukkasi parhaat vuotensa tehden raskasta työtä tehtaissa huonolla palkalla. Heidän elämänsä oli puurtamista, selkärankavammoja, kroonista reumatismia ja irtileikkautuneita käsiä. He kestivät kivut huultaan purren. Heillä ei ollut muuta vaihtoehtoa. He yrittivät olla kiinnittämättä siihen huomiota, olla välittämättä työtovereiden negatiivisista kommenteista, provosoitumatta työnjohtajien naurusta ja - intialaisten naisten tapauksessa - olla hermostumatta kun heidän aviomiehensä löivät heitä. Kestä kivut, he sanoivat itselleen, älä välitä kivuista - kivuista käsivarsissa, lonkkanivelten kolotuksesta, vuosikausia kestäneestä ompelukoneiden yli kumartumisesta johtuvista selkäkivuista, käsipyykistä tulleista känsäisistä rystysistä ja polvien reumakivuista, jotka olivat seurausta keittiön lattian kuuraamisesta heidän miestensä vanhoilla alushousuilla.

Kun vanhempani asettuivat katsomaan painiotteluita lauantai-iltapäivisin kupillinen maidolla höystettyä kardemummateetä kädessään, he halusivat viihdettä. He halusivat nauraa. He halusivat samalla kuitenkin myös hyvän kerrankin voittavan pahan. He halusivat ylpeän, uhottelevan tyrannin saavan ansionsa mukaan. He rukoilivat, ettei kanveesissa makaava altavastaaja vastustajan sormilukossa tai munuaisiaan tuskissaan pidellen antaisi periksi. Jos hän vain kestäisi vielä vähän pidempään, sietäisi kivut, taistelisi loppuun asti. Jos hän vain pystyisi siihen, hän varmasti voittaisi - kuten painissa usein kävi. Voitostakin oli kuitenkin maksettava hintansa. He näkivät ottelun lopulta voittaneet altavastaajat kehässä täysin uupuneina, hädin tuskin kykeneväisinä edes vilkuttamaan yleisölle. Eloonjäänti oli heidän voittonsa.